Keski-ikää lähestyvän naisen angsti on hirveää. Siinä on paljon syvemmältä kumpuavaa pelkoa ja ahdistusta kuin teini-ikäisen hormonihuuruisessa kiukuttelussa. Myötähäpeääkin se herättää. Teini-ikäiset angstaajat ovat puhtaasti ärsyttäviä, mutta angstin kourissa kärvistelevä 37-vuotias on samalla vastenmielinen ja säälittävä.

Pikkuhiljaa helpottaa. Olin töissä aikaansaavampi ja energisempi kuin aikoihin, vaikka vieläkään en voi laskea oloani normaaliksi. Sovin jopa aktiviteetteja iltapäiväksi ja lausuin ääneen lupauksen, että teen normaalilenkkien lisäksi juoksulenkin vähintään kolmena päivänä tällä viikolla. On aika nousta kanveesista, opetella uudelleen nauramaan, hengittämään, nukkumaan.