Ihana lämmin vesisade on kastellut asfaltin. En pidä mutakausista, koska lapset ovat yhtä siinä iässä, etteivät välitä varoa mihin astuvat. Muuten en varmaan välittäisi. Mutaa, kuivaa, pölyä, vettä... ihan sama, kunhan ei ole kylmä. Näin vanhetessa minusta on tullut kylmänarka. Parvekkeen ovea ei voi pitää auki, koska palelen vedossa. Vanhuuden merkki? Ennen pidin ikkunaa auki talvipakkasillakin, koska vihasin kuumuutta. Pienikin viite hikoiluun sai minut pelastautumaan pakkaseen. Mikään ei ollut liian kylmä.

Vihaan hikoilua edelleen, vaikka treenaan puolimaratonille ja hikoilen päivittäin. Vihaan sitä nihkeää, haisevaa tunnetta, kun vaatteet liimautuvat ihoon ja haju pistää nenään. Miksi juoksen ja näen vaivaa? Ehkä tämä on yksi merkki siitä, että elän jonkinlaista kriisiä. En voi myöntää itselleni, että peli on jo menetetty, turha pyristellä.

Missä iässä naiset huomaavat olevansa vanhoja? Mediassa alle 23-vuotias nainen on nuori aikuinen. 23-27v. on aikuinen nainen, 27-30v. "melko nuori" nainen. Lainausmerkeissä suora lainaus Iltalehden artikkelista, joka koski kolmekymppistä auto-onnettomuudessa kuollutta naista. Mies määrittelee naisen viimeisen käyttöpäivän. Miesten maailmassa nainen on ikäloppu yli 25-vuotiaana ja parhaimmillaan 15-20-vuotiaana. Nykyään jopa nuorempina, ihan pikkutyttöinä, tytöt nähdään objekteina.

Niin, mikäpä minä olen ketään arvostelemaan. Katson maailmaa niin kuin vanhat ämmät katsovat. Näen sen eri silmin kuin ne, joilla on vielä parasta ennen -päiväystä jäljellä. Minä olen elämäni elänyt, enkä kaipaa nuoruutta. Ihmisarvoa uskallan toivoa, mutten kehtaa vaatia.